Poltettu savi ja tiili esineet

Poltetut saviesineet

Aina välillä tulee puheeksi poltetut saviastiat hylyissä, tai mitä merkitystä on laivalla olevalla tiililastissa ja mitä se kertoo laivan alkuperästä. Joten laitetaanpa tänne vähän tietoa näistä savituotteista, mitä ne oikeastaan ovat ja mitä ne kertovat itse hylystä.

Historiaa

Savituotteiden valmistaminen on yksi kaikista vanhimpia tunnettuja ihmisten harjoittamia ammatteja sen toisen vieläkin tunnetumman ohella. Saviastiain jäännöksiä on löydetty sellaisiltakin ajoilta, joilta ei juuri merkkiäkään ihmisten muusta toiminnasta ole olemassa. Tähän vaikutti arvattavasti saven helppo saanti kaikkialla maailmassa, sen muovailtavuus ja kovettuminen. 

Kyseessä on Keraaminen kulttuuri jossa osataan poltettujen saviastioiden teko. 

Saven poltosta on löydetty todisteita kiinassa ja itä Venäjällä jo noin 14.000 eaa.

Keramiikkaa oli Kaukoidässä jo noin 9000 vuotta sitten.  

Etelä Euroopassa 7000 eaa.

Myös Amerikan mantereella keramiikka keksittiin luultavasti itsenäisen Ecuadorin seuduilla noin 3000 eaa.  

Poltettu tiili on ensimmäisiä ihmiskäden muotoilema pysyvä rakennusmateriaali. Tämän juuret ylettyvät yli 5000 vuoden päähän. 

Tiiliarkkitehtuuri levisi hansakaupan ja Saksalaisen ritarikunnan mukana 1100-luvulla Pohjois-Eurooppaan. Ensimmäisiä merkittäviä tiilirakennuksia Pohjoismaissa olivat Uppsalan ja Turun tuomiokirkot. Suomeen tiilet tulivat ilmeisesti 1200-luvulla, mutta laajemmin niitä alettiin käyttää vasta seuraavalla vuosisadalla linnoihin ja kirkkoihin. Amerikan mantereelle tiilen käyttö levisi vasta espanjalaisten mukana

Miten se tehdään?

Savi muuttuu keramiikaksi kuumentamalla. Valmis poltettu saviastia ei enää liety vedessä ja sopii käytettäväksi elintarvikkeiden kanssa ruoanlaittoon, säilytykseen ja moneen muuhun tarpeeseen. Se kestää myös rasitusta ja iskuja. Savea poltetaan vielä nykyäänkin nuotioilla suomessakin. Jos poltettaessa lämpö jää liian alhaiseksi, eivät ruukut saa kaunista väriä, vaan jäävät kerman vaaleiksi. 

Poltto

Meidän maassamme on tiiliteollisuus vanhin saviteollisuuden haara. Jo keskiajalla tiedetään Suomessa olleen tiilenpolttolaitoksia, joiden tuotteita käytettiin varsinkin linnojen ja kirkkojen rakentamiseen. Kaupunkien läheisyyteen perustettiin varsinaisia tiiliruukkeja, joissa tuotettiin muun muassa rakennustiiliä, salaojaputkia ja astioita.

Jotkut ruoka-astiat lasitettiin, tällöin poltto piti suorittaa kahteen kertaan. Ensin tavara esipoltettiin, jonka jälkeen niihin levitettiin esikäsiteltyyn lyijyseokseen sekoitettuja kvartsia. Tämän jälkeen ne poltettiin uudestaan vähän korkeammassa lämpötilassa. Tällaiset esineet oli helpompi puhdistaa, sekä niistä saatiin vielä kestävämpiä.

Entä laivan hylyistä löytyneet poltetut tiilet tai saviastiat?

Tiiliä osattiin tehdä joka puolella suomea. Siihen ei tarvittu muuta kuin savea ja polttopuuta. Tästä johtuen tiilien pitkät kuljetusmatkat eivät ollut kovin kannattavia suhteessa valmistuskustannuksiin. Ulkomaan kaupassa tiililasteja otettiin lähinnä täytelasteina, kun muuta lastia ei ollut tarjolla. Mutta suomen sisäisessä liikenteessä tiililastit olivat hyvin yleisiä. Näitä tehtailtiin jokaisen pienemmänkin kaupungin välittömissä läheisyyksissä. Aikana kun tieverkosto oli alkeellinen ja kärryillä ei kovin kummoista kuormaa kuljetettu, poislukien kaupungit ja niiden satamat. Tällöin tiiliä kuljetetiin rannikon lähellä varsinkin kaupunkeihin, joissa tarve oli suurempi. Tiililastin yleisin kuljetustapa oli kuitenkin vesiteitä pitkin, vaikka määräpää lähellä olikin.
Astioina ne olivat edelleen helposti rikkoutuvia. Ne olivat myös painavia, tilaa vieviä ja samalla halpoja. 

Kattotiili
Kattotiili on myös yksi vanhimmista tunnetuista rakennusaineista, sitä on valmistettu jo yli 6.000 vuoden ajan Kiinassa. Roomalaiset ja Kreikkalaiset rakensivat pelkästään savitiilikattoja ja myöhemmin Roomalaisten mukana kattotiili levisi ympäri eurooppaa. Saksaan tiilikatot levisivät noin 700jkr ja siellä niitä poltettiin yleensä luostareiden yhteydessä. Eräs "Munkki Nunna" kattotiilimalli on ollut käytössä jo yli tuhat vuotta. Ensimmäiset kattotiili havainnot levisivät Ruotsiin 1100 luvulla, Suomeen 1400 luvulla. Suomessa näitä kattotiiliä käytettiin aluksi vain puolustuslinnoitusten kate materiaalina ja 1500 ja 1600 luvulla kattotiiliä käytettiin vain kaikkein arvokkaimmissa rakennuksissa. Tällöin kattotiilet olivat lähinnä tuontitavaraa lähinnä Hollannista ja Saksasta.
Ensimmäisiä kattotiiliä tehtailtiin suomen Turussa 1760 luvulla, mutta kokemukset eivät olleet hyviä huono laadun ja kalliin hinnan takia. Kattotiilien valmsitusprosessin puristaminen oli hankalaa. Kun kattoliili onnistui, ovat ne säilyneet näihin päiviin. 
Vanhimpia malleja ovat paanu eli majavanhäntä mallinen tiili ja keskiajalla lähtien munkki- ja nunnatiilet.

Jos hylystä löytyy normaali tiililasti, on laiva todennäköisesti ollut lähiliikenteessä. Kyseessä mahdollinen talonpoikaisalus. Tämä siis yleisenä viitteenä. Kyseessä voi myös yhtä hyvin olla ulkomainen kauppalaiva, tällöin tiililasti on otettu täyte ja painolastiksi parantamaan purjehdusominaisuuksia.
Poikkeuksena kattotiilet, joita kuljetettiin jonkun verran Euroopasta. Syynä oli kattotiilien vaativampi muoto ja valmistustapa, joilla saavutettiin parempi vedenpitävyys itämeren hankalissa talviolosuhteissa.

Laivoissa on myös ollut ruoanlaittopaikka, joista löytyy sekä tiiliä että savi astioita. Yleensä tämä on ollut ulkomaanliikenteen kauppalaivoissa keulassa, poikkeuksena on keittiö keskellä laivaa, jota joskus myös tiililastiksi erehdytään luulemaan. Tällainen kuitenkin tarkoittaa sotalaivaa. Toinen poikkeus on pienemmät talonpoikais alukset, joissa ruoanlaittopaikka oli peräsimen lähellä. Näitä kun ajettiin sen verran pienellä miehistöllä ettei keulassa välttämättä ollut järkeä pitää erillistä keittiötä. Samoin navigoinnista ja ruoanlaitosta saattoi olla nykyajan tyyliin vastuussa sama henkilö.

Toisista tiilistä saattaa löytyä leimoja, jolla voidaan identifioida mahdollinen valmistaja.  

Vanhempien hylkyjen vakiolöytöihin kuuluu poltettuja saviastioita, joita on yleensä käytetty ruokailussa. Poltetun saven identifioiminen on hankalaa sen edellä mainitun yleisen valmistamisen takia ja vaatii ammattilaisen apua. Muutamia helpottavia poikkeuksia kuitenkin löytyy. Yksi poikkeus on Bartman ruukku, joka oli Hansoilla käytössä 1500 luvulla. Tästä tarjoiltiin viiniä. Voitiin siitä tarjoilla myös muita juomia.

Suomalaisten saviaineksen suuri rautapitoisuus saa aikaan punaisen värin, jota myös Terracotta:ksi kutsutaan. 

It: Terra cotta = lasittamaton poltettu savi 

Kannattaa vilkaista myös nämä linkit

Keramiikka astioiden kehittyminen ja niiden valmistaminen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Keramiikka

Luonnon saven voimakas punertava poltettu väri johtuu rautayhdisteiden suuresta määrästä. Tästä johtuen esimerkiksi tiililasti on mahdollista paikantaa myös hyvällä magnetometrillä ja kokeneella laitteen käsittelijällä.

Mainittakoon vielä, että nykyäänkin valmistetaan tällaisia vanhan ajan malliin poltettuja saviastioita. Astiat ovat konepestäviä.

Bartman tuoppi, näitä on ollut käytössä 1500 luvulla. Tämä on uudistuotanoa vanhan mallin mukaan. Näitä on Suomen Merimuseossa Kotkassa näytillä

Paluu etusivulle