Köli on alin ja tärkein puuosa purjelaivoissa. Alin
yhtämittainen linja, joka kulkee läpi koko laivan pituuden. Tähän osaan on
yhdistetty sekä keula- että peräranka. Sekä kylkikaaret.
Kuva 1:
Kölin täytyy kestää koko laivan paino, täten sen täytyi olla
erityisen vahva. Laiva saattoi saada pahoja vaurioita, mutta sitä pystyttiin kyllä korjaamaan. Kylkikaaria ja kylkilaudoitusta pystyttiin kyllä vaihtamaan. Mutta jos karilleajo tilanteessa laivan köli meni rikki, oli laiva
käytännössä saanut hylkytuomion.
Kölin vaihtaminen vaatisi koko laivan purkamista
Isommissa laivoissa on harvoin yhtenäinen köli,
vaan se on yleensä rakennettu useammasta osasta. Tällöin kölistä löytyy
erinäisiä liitoksia. Ne ovat olleet yleensä vaarna tai hakaliitoksia. Nämä
liitoksien päät on luonnollisesti pyritty saamaan kaarien kohdalle.
Joskus kölimateriaali oli jotain kestävämpää puuta,
kuten tammea, mutta samalla muu laiva on voitu tehdä jostain muusta
puumateriaalista. Syynä on tietysti ollut tammen saatavuus ja sen hinta. Mutta
kölissä, laivan tärkeimmässä osassa ei haluttu säästellä.
Kölistä löytyy kaiken näköisiä jälkiä, kuten tapituksia.
Näistä voidaan laskea pohjatukkien määrä ja etäisyyksiä. Köli on myös lovettu.
Tähän lovetukseen asennettiin pohjalaudoitus.
Kuva 2:
Keularanka on kölin jatke. Samoin peräranka. Näistä käytetään myös nimitystä Steevit. Lisäksi
perärankaan kiinnitettiin peräsin. Joten siihen asennettiin jonkin näköiset
saranatapit.
Kuva 3:
Pohjalaudoituksen yläpuolella on pohjatukit, jotka on
yleensä lovettu ja tapitettu kiinni Köliin. Niiden yläpuolella on Sikoköli.
Joka on laivan sisäpuolella alin näkyvä osa, ellei sisäpuolta ole laudoitettu
niin sanotulla sisäkarneerauslaudoituksella. Tällöin tämä karneeraus on alin
näkyvä osa pohjaa.
Kuva 4:
Sortokölillä on pyritty parantamaan laivan purjehdusominaisuuksia.
Tämä on ollut mahdollista nostaa /kääntää ylös, joka mahdollistaa lastaamisen matalassa
vedessä. Hollantilaisten suosima.
Kuva 5:
Kölin alle on vielä voitu asentaa niin sanottu irtoköli,
joka tunnetaan myös nimellä valeköli. Tämä on ollut lähinnä tavallinen lauta,
jonka tehtävä on suojata itse köliä. Tämä irtoköli on voitu tarvittaessa
vaihtaa.
Kuva 6:
Keula- ja peräranka ovat kölin jatkeita. Siten isokokoisina
erottuvat kylkikaarista paksumpina puina.
Rangat tai steevit ovat yleensä yhdistetty köliin puuosilla ja polvilla, jotta liitoksesta olisi saatu mahdollisimman vahva .
Joten kiinnityskohta on usein aikamoinen palikoiden suma. Jos rankojen
yläpäästä löytyy lovetuksia, niistä voidaan päätellä laivassa olleiden kansien
tason ja ylipäätä niiden olemassa olon.
Kun hylyssä steevistä löytyy saranatappien
paikkoja, nämä ovat yleensä ruostumisjälkiä tai pultinreikiä. Voidaan sitä
pitää peräsimen paikkana ja täten viittaa laivan takaosaan. Tämä perästeevi on
yleensä suora toisin kuin keula, joka saattaa olla kaareva.
Näihin perästeeveihin on joskus
myös merkitty laivan syvyysmerkintöjä. Laivan
perästeevi ja peräsin on ollut laivan syvimmällä uiva kohta. Joten siitä on helposti voitu tarkistaa laivan syväys ennen ja lastinoton jälkeen.
Keulasteevi saattoi olla koristeltu.
Laivan kylkilaudoitus päättyy steeveihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti